Eilen kello 8 illalla meditoidessani Jumala tempaisi minut taivaaseen. Tällaista ei ole ennen minulle tapahtunut.
Minut tempaistiin bussiin ja sillä matkustettiin jonkin aikaa, taisi siellä olla joku muukin matkustaja (jotenkin tuntuu, että bussi ei ollut toteutettu vokseleilla vaan tyylisuuntana oli lähinnä realismi, ilmeisesti mitään pikselöintiä ei ollut havaittavissa, huomattavasti alempana lisää). Saavuttiin sitten taivaalliseen kaupunkiin. Siellä sitten kuljeskelin ja näin erilaisia ihmisiä (ja muunlaisia olentoja). Sitten minulle näytettiin kaikenlaisia asioita. Kävin muun muun muassa jossain korkealla paikalla ja sieltä sitten pääsin nousemaan jotain nappulaa painamalla taivaalle jonkun piikin nostamana. Sieltä tipuin, selässä tuntui kevyt tönäisy kun putosin maahan.
Palasin maan päälle ja kävin vessassa.
Sitten uudestaan meditoidessani tapahtui ihan heti sama asia eli olin siellä kaupungissa. Siellä sitten palloiltiin ympäri kaupunkia ja juttelin yhden ihmisen kanssa. Sanottiin muutama sananen (kyseessä oli nuorehko nainen).
Sitten päätin vierailla helvetissä. Minut laskettiin alaspäin parikymmentä metriä. Menin maan läpi. Ilma oli Helvetissä keltaista ja paksua sumua, liikkuminen oli siellä raskasta, ihan kuin olisi ollut vedessä. Taivaassa taas kaikki oli täysin vaivatonta, vastusta ei ollut ollenkaan eli kontrasti oli suuri. Mitään pelkoa en tuntenut, eikä tilanne millään lailla ahdistanut. Tapasin Saatanan. Saatana heilutteli käsiään ylös ja minä nyrkkeilin hänen kanssaan Jumalan taisteluhansikoilla. Saatana ei lyönyt takaisin. 15 sekuntia tapeltiin (no tai minä lähinnä löin häntä) siinä, Saatana perääntyi koko ajan tappelun ajan ilman vastarintaa. Sitten sain päähäni että nyt täytyy turvautua Jumalaan, eli ajattelin valoa ja rakkautta. Yhtäkkiä Saatana muuttui varsin pieneksi, ehkä kymmensenttiseksi olennoksi ja heilutteli ylös vihaisena käsiään tietäen menettäneensä kaiken vallan. Samalla sumu laskeutui maahan ja liikkuminen muuttui yhtä kevyeksi kuin kaupungissa eli vastusta ei ollut ollenkaan. Muistan lähinnä ajatelleeni häntä koomisena ja vähän surkuhupaisana, ehkä säälittävänä hahmona. Sitten minut nostettiin maan läpi takaisin kaupunkiin. Palloilin siellä ja sitten palasin takaisin maanpäälle.
Saatana taisi olla väriltään punertava jonkinlaisen paksun ihon peitossa oleva. Sarvia ei tainnut olla, en muista sitä. Ilmeisesti sarvia ei ollut. Kaksi silmää oli. Ei mitenkään pelottava, lähinnä koominen.
Tunnelma oli koko aika rauhallinen ja lämmin, myös Helvetissä. Mitään makua tai tuntoa muuta kuin selkä aistimus (ja sotakenttä, katso alla) ei ollut. Mitä itse pidän erikoislaatuisena oli, että matkan aikana visuaalinen kerronta perustui 3D vokseleihin eli kaikki mitä näin perustui siis tietokonegrafiikan vokseleihin ei mihinkään sellaiseen perinteiseen mitä normaalisti silmillä näkee. Nämä vokselialkiot olivat varsin suuria eli noin pesäpallon kokoisia (Nyt kun tarkemmin ajattelen ehkä kuitenkin lähinnä Golf pallon kokoisia). Muutenkin matkan graafinen tyyli oli hyvin modernisurrealismi, eli esim. kaikki hahmot olivat tyylitellyn kaksiulotteisia ja samoin rakennukset, puut ja pensaat. Mitään lintuja ei näkynyt. Kaikki grafiikka oli siis toteutettu 3D vokseleina ei siis pikseleinä. Vokselit olivat tasasivuisiakuutioita. Mitään sumuefekteja tai muuta ei ollut muualla kuin helvetissä jossa oli sumuista. Sumua ei oltu toteutettu vokseleilla vaan se oli jotenkin laitettu väliin ihan jonkinlaisena sumumallina (jonkinlainen kaasusimulaatio, siinä oli niin paljon erottelukykyä että silmällä ei mitään pikseleitä erottanut). Saatana oli samanlailla kuvattu eli tyylitelty lähes kaksiulotteinen sivusuunnasta kuvattu olento. Vähän kuin Paper Mario pelissä, niillä olennoilla oli tosin paksuutta jonkun verran, eli eivät olleet mitään aivan ohuita. Kaikki nähdyt hahmot olivat ainakin pääosin samanlailla toteutettuja, ilmeisesti kuitenkin ihmishahmoissa oli käytetty pienempää vokselikokoa. Saatana oli toteutettu, ehkä isommilla vokseleilla. Ilmeisesti niiden vokselien koot siis vaihtelivat jonkun verran eri paikoissa ja hahmoissa.
Piirtosyvyyttä en osaa arvioida, mitään pirstaloitumista tai muuta ei näkynyt taivaanrannassa. Piirtosyvyys oli ilmeisesti riittävä. Mitenkään kovin iso kaupunki ja muut tilat eivät olleet eli kaikki kartat olivat suhteellisen pieniä.
Taivas ja helvettimatkoja on moni tehnyt mutta tässä on erikoista nimenomaan tietokonegrafiikan kaltaisen kuvaestetiikan käyttö. Taiteessahan näitä on kuvattu paljon ja kertomuksia matkoista on myös kirjallisuudessa. Itse koin asiat totena ja ajattelin, että kävin mutta en tiedä sitten. Itselle oli meditaatiosta tempaaminen ihan uutta, en ole sellaista koskaan kokenut aikaisemmin. Nyt koin sen kaksi kertaa peräjälkeen. Kaikki mitä näin oli täysin kristallin kirkasta ja selkeää eikä ollut mitään sumentumia tai muuta sellaista mikä viittaisi, että aivot olisivat ne itse luoneet. Ihan olo oli kuin olisi paikalla, ihan konkreettisesti, ei mitään viitteitä siitä etten olisi siellä ollut. Itse ajattelin, että Jumala tempaisi taivaaseen ja näytti asioita. Mitään puhetta ei ollut muuta kuin sen naisen kanssa siellä kaupungilla. Asiat vain tulivat selviksi ilman sanoja.
Matkan aikana oli selvää, että taivaassa eikä helvetissä eivät olleet voimassa normaalit fysiikan lait vaan ihan jotain muuta.
Kaupunki oli sympaattinen suhteellisen matalan rakennuskannan kaupunki, jonkinlainen vihreä paratiisi. Rakennukset olivat värikkäitä, ja siellä oli liikennettä, jalankulkijoita, jalkakäytäviä linja-autoja, ja tavallisia henkilö autoja. Ei nyt paljoa, mutta jonkun verran. Jalankulkijoitakin oli vain jonkun verran, ei mitään massoja. Tyylikkäästi ja klassisen elegantisti pukeutuneita. Miehiä ja naisia, kaikki parhaassa iässä, valkoisia. Parrattomia ja siististi kammattuja.
Ensimmäisellä kerralla kaupunki käynnin aikana minulle näytettiin myös jonkinlainen sotakenttä. Ilmeisesti siellä oli ruumiita ja sitten oli vielä taistelijoita molemmilta puolilta elossa, jotka taistelivat. Sotilailla oli normaalit sotilasvarusteet eli sotilaspuku, kypärä, jonkinlainen kiväärin kaltainen ase (Oliko rynnäkkökivääri vai mikä, en tiedä). Lisäksi siellä oli rakennuksia, piikkiaitoja ja vallihautoja (ja muita linnoitteita). Rakennukset olivat pienehköjä, harjakattoisia, yksikerroksisia ihan normaalin näköisiä, savupiipullisia. Rakennuksia oli luultavasti 1-3, luultavasti 2. Menin siellä jonkun metalliverkon läpi jossa oli sähkövirta (eli se oli sähköaita). Mitään varsinaista sähköiskua en tuntenut, mutta tunsin jonkinlaisen kevyen tyssäyksen. Mitään kipua ei kuitenkaan tullut vaan ihan kevyt kosketus. Mitään taistelun ääniä tai yleensäkään mitään ääntä ei kuulunut.
Sotakenttä oli ehkä joko toisen maailmansodan tai myöhempää tyyliä. Mitään muuta erikoista siellä ei tainnut olla.
Suoranaisesti en tavannut Jeesusta tai Jumalaa mutta Jumalan läsnäolo oli aistittavissa, samoin Jeesuksen.
Ekalla kerralla näin muutakin mutta ne ovat luonteeltaan henkilökohtaisia asioita.
Matka vaikutti kaiken kaikkiaan jonkinlaiselta tietokonesimulaatiolta.
Kuva 1 ei oikein onnistunut, kädet pitäisi olla ylhäällä ja muutenkin on väärän mallinen. Lisäksi jalat puuttuu. Lisäksi se ei ollut noin punainen. Ja silmät ovat ihan erilaiset.
Kuva 2 on enemmän näköä, sarvet kuitenkin puuttui ja muutenkin on eroa. Kädet nimenomaan ylhäällä. Vartalo oli pyöreämpi.
Kuva 3. Keskivartalo oli pyöreämpi. Muoto ei muutenkaan ole ihan oikea, väritys ei ollut tasaisen punainen. Jalat ei ollut,noin eikä kädetkään.
Kuva 4. Jotain näköä on, mutta heilutteli käsiään huomattavasti aggressiivisemmin ja oli vihaisempi.
StableDiffusion ei selkeästi osaa luoda oikeanlaista Saatanaa. On kuvissa kuitenkin jotain samaa, ei mitenkään selkeästi mutta ajatuksellisesti. Oikein näköistä ei näytä syntyvän mutta esimerkkinä suunta antavana lukijalle. Ihan perinteisestä Saatanasta ei siis ollut kyse vaan tyylitellystä.
 |
| Kuva 1. Vokseli Saatana, kädet puuttuu, StableDiffusion |
 |
| Kuva 2. Vokseli Saatana 2, StableDiffusion |
 |
Kuva 3. Vokseli Saatana 3, StableDiffusion
|
 |
| Kuva 4. Vokseli Saatana 4, StableDiffusion |
